KKO:1981-II-21
- Asiasanat
- Avioliittolaki, Omaisuuden ositus, PK 23 luvun 10 §:n tulkinta
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1030 RD 1976
- Taltio
- 4978
- Esittelypäivä
Puoliso oli pesänjakajan toimittaman osituksen aikana vajaamielisyytensä vuoksi oikeustoimikelvoton. Ositus katsottiin mitättömäksi, eikä kanne mitättömyyden vahvistamiseksi näin ollen ollut sidottu PK 23 luvun 10 §:ssä säädettyyn määräaikaan.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
T oli A:n holhoojana A:n entiselle vaimolle B:lle 9.2.1974 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla Nilsiän KO:ssa lausunut, että KO:n 1.11.1972 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä tuomittua A:n ja B:n asumuseroon ja määrättyä S:n pesänjakajana toimittamaan heidän omaisuutensa osituksen S oli 10.11.1972 toimittanut osituksen A:n ja B:n ositustilaisuudessa tekemän sopimuksen mukaisesti. Osituksessa B oli saanut kaksi maatilaa irtaimistoineen eli lähes kaiken puolisoiden omaisuuden ottaen vastatakseen vain puolisoiden yhteensä 3 015,79 markan määräisistä veloista ja A oli saanut omaisuuteen kuuluvista varoista B:ltä rahana 25 000 markkaa, josta 5 000 markkaa oli maksettava vuoden 1975 loppuun mennessä ilman korkoa, eli huomattavasti hänelle puolisoiden omaisuudesta kuuluvaa osuutta vähäisemmän määrän. Kun A, jonka KO oli 21.1.1974 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä asettanut heikontuneen mielentilan tähden holhouksen alaiseksi, oli jo osituksen toimittamisen aikana ollut vajaamielisyytensä vuoksi oikeustoimikelvoton eikä sen vuoksi ollut kyennyt arvostelemaan osituksen oikeellisuutta tai kohtuullisuutta, mitä A:n ymmärtämättömyyttä B oli osituksessa käyttänyt hyväkseen edustaessaan itselleen aineellista etua, joka oli ollut ilmeisessä epäsuhteessa A:n osituksessa saamaan omaisuuteen, ja kun B:n näin ollen oli kunnian vastaista ja arvotonta vedota ositukseen. T oli vaatinut po. A:n ja B:n väliseen mitättömään sopimukseen perustuvan osituksen julistamista pätemättömäksi.
B:n vastustettua kannetta sillä perusteella, että se oli nostettu liian myöhään ja ettei A ollut ollut osituksen toimittamishetkellä oikeustoimikelvoton, KO, kuultuaan myös S:ää jutussa p. 26.2.1975 oli lausunut selvitetyksi, että A, joka oli 21.1.1974 kerrotusta syystä asetettu holhouksen alaiseksi oli ollut jo po. asianosaisten ositustilaisuudessa tekemään sopimukseen perustuvan osituksen toimittamisen aikaan vajaamielisyytensä vuoksi oikeustoimikelpoisuutta vailla, minkä vuoksi hän ei ollut kyennyt arvostelemaan osituksen oikeellisuutta ja kohtuullisuutta, ja että B oli käyttänyt A:n ymmärtämättömyyttä hyväkseen edustamalla osituksessa itselleen aineellista etua, joka oli ollut ilmeisessä epäsuhteessa A:n siinä saamaan omaisuuteen. Sen vuoksi ja kun B:n oli kunnian vastaista ja arvotonta vedota po. ositukseen, KO oli julistanut sanotun, mitättömään sopimukseen perustuvan osituksen pätemättömäksi.
Itä-Suomen HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, t. 28.10.1976 oli tutkinut sen; ja koska ko. osituksen moittiminen vetoamalla sen perusteena olevan sopimuksen mitättömyyteen oli mahdollista perintökaaren 23 luvun 10 §:ssä säädetystä määräajasta riippumatta, HO tällä perusteella ja KO:n mainitsemin perustein oli jättänyt asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan.
B pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi kuten alemmat oikeudet, että A oli ollut kysymyksessä olevan osituksen toimittamisen aikana oikeustoimikelvoton. Kun häntä ei ollut toimituksessa edustanut holhooja tai uskottu mies eikä hänen tällaista edustajaansa ollut edes kutsuttu toimitukseen, se oli osituksena mitätön. Kanne tuon mitättömyyden vahvistamiseksi ei ollut sidottu perintökaaren 23 luvun 10 §:n 1 momentissa säädettyyn määräaikaan. Näillä perusteilla KKO jätti HO:n tuomion lopputuloksen pysyväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä ja Mörä sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki ja Roos